Pöytyän Urheilijat pelasi itsensä superpesiskarsintoihin asti – Joukkue lähtee kiusaamaan Oulun Lippoa

Kategoria Ykköspesis | 0
Kuva: Timo Kesti

Pöytyän Urheilijoita veikattiin pelinjohtajien ennakkoarvioissa sarjan peräpäähän, mutta joukkue on yllättänyt epäilijät pelaamalla itsensä jopa superpesiskarsintoihin asti. Toista kautta ykköspelinjohtajana toimiva Jussi-Pekka Niittymäki on luotsannut joukkueen kovaan lentoon, ja hänen mukaan seuran tavoitteet on jo täytetty, mutta ilman tavoitteita ei Pöytyä karsintasarjaan lähde.

– Lähdimme hakemaan pudotuspelipaikkaa, ja nappisuorituksena puhuttiin kotiedun saamista niihin. Molemmat toteutuivat. Joukkueen kanssa tavoitteista vähän puhuttiin ja todettiin, että ensimmäinen tavoite tulee olla avauspelin voittaminen. Siihen on tähdätty valmistautumisessa ja siihen myös uskotaan kovasti, kertoo Niittymäki.

Joukkue meni hallikauden pääasiassa lajitoistot ja fysiikka edellä. He eivät päässeet isolle kentälle talvella kuin kerran, joten pelin kehittämiseen ei isoja mahdollisuuksia ollut. Niittymäki linjasi joukkueelleen, että huhtikuu tulee olemaan kesän menestyksen kannalta tärkein hetki.

– Kun kausi on mennyt hyvin, niin helppo olisi tuudittautua vastaukseen, että ”hyvin meni”. Todellisuudessa kaikki harjoitellut asiat paiskattiin roskakoriin siinä vaiheessa, kun Sami Virto tippui rivistä. Muuten olen kyllä talveen tyytyväinen. Nopeuden treenaamiseen olisi ehkä voinut hieman lisää panostaa, mutta isossa kuvassa hyvä talvi.

Pöytyän Urheilijoiden runko koostuu pelinjohtajavelhon mukaan karkeasti sanottuna Loimaan ja Pöytyän parhaista pelaajista. Osa heistä on jo kohtalaisen kokeneitakin, mutta osalla parhaat pelivuodet ovat vielä edessä. Alueelta tulee Niittymäen mukaan vuodessa 1-2 potentiaalista ykköspesistason miestä, joista pitäisi pystyä jalostamaan superpesispelaajia.

– Ei voida puhua mistään varsinaisesta juniorimyllystä, mutta mikäli seurat pystyvät tulevaisuudessa vielä tiiviimpään yhteistyöhön, niin en näe lainkaan mahdottomana, että täällä pelattaisiin superia jatkuvastikin. Kyllähän täällä tulevaisuudessa olisi panostettava myös juniorituotantoon enemmän.

Kuva: Timo Kesti

Niittymäen mukaan joukkueen suurin vahvuus ulkopelissä on yksilötaito, jota joukkueesta löytyy paljon. Sisäpelin vahvuus on monipuolisuus. Pöytyä on pystynyt rakentamaan tilannetta pienillä, pompuilla, kovilla ja myös vapailla lyönneillä.

– Moni meidän ulkokentältä olisi lajin parhaimmistoa, jos fyysiset ominaisuudet olisivat aavistuksen paremmat. Tämäkin on ehkä osittain ”hallipaitsiosta” johtuvaa, sillä pienessä tilassa tehtävät räpylätoistot parantavat jalkatyötä ja kiinniotto-heitto –yhdistelmän nopeutta. Sisäpelissä meillä on ollut kotiutusosastolla täysin eri tyylisiä lyöjiä, joten kotiuttaja-etenijä –pareja on ollut helppo kohdistaa vastustajan ulkokentän mukaan.

Niittymäki on pelaajana edustanut suomensarjassa Loimaan Palloilijoita ja Köyliön Lalleja. Hän edusti Köyliötä myös heidän ykköspesisaikana ja sai tililleen muutamia otteluita. Kausi 2011 oli hänen pelinjohtourallaan tärkeä vuosi. Tällöin hän aloitti Loimaan pelinjohtajana suomensarjassa näyttäen samalla viuhkaa myös Köyliön naisten joukkueessa. Niittymäen mukaan tilanne Loimaalla oli haastava, sillä hän valmensi parhaita kavereitaan. Auktoriteetti kuitenkin riitti, ja ennen kaikkea kokeneet pelaajat Janne Hakala ja Joni Kalttonen ostivat miehen ajatukset pelistä.

– Nousimme Loimaalla Ykköspesikseen kaudeksi 2013, ja pelasimme siellä kaksi kautta. Toisella kaudella realiteetit tuli vastaan ja tipuimme. Kaudella 2015 liityin jo loppukaudella Pöytyän kakkospelinjohtajaksi, ja tätä aikaa pidän erittäin tärkeänä tämän hetkistäkin menestystä ajatellen. Silloin opin tuntemaan äijät pelaajina – edellistalvena opin tuntemaan heidät ihmisinä.

Pöytyän Urheilijoiden sisäpelistä kannattaa Niittymäen mukaan seurata Sebastian Jaakkolaa, Niko Julinia sekä Mikko Paunaa, joiden täytyy pystyä tekemään tilannetta lähes samalla tahdilla kuin tähänkin mennessä. Ulkopelissä katseet kannattaa kiinnittää joukkueen nuoreen lukkariin Joona Iivoseen, joka ikänsä puolesta saa pelata B-junioreissakin vielä. Vahvoja otteita räpylässä on esittänyt myös A-juniori -ikäinen Waltteri Hämäläinen.

– Iivonen on ollut valtava yllätys. Hän on kohdannut kypsästi kaikki uudet haasteet, joita kausi on mukanaan tuonut. Aika raakile hän on vielä, mutta omaa ison potentiaalin olla superin tason lukkari 1-2 vuoden päästä, jos talvet menevät hyvin ja kesät pysyvät ehjinä. Hämäläinen taas osaa olla todellinen johtaja ulkona. Ottaa vastuuta ja myös kantaa sen, eikä pakoile ratkaisuhetkillä, päättää Niittymäki.

Janne Ritari
Päätoimittaja

Lukijoiden kommentit