Kolumni: Ajatuksia Itä-Lännestä ja pesäpallon tilastoinnista tulevaisuudessa

Kategoria Muut sarjat | 0
Hyviä kaaripelaajia ei arvosteta tarpeeksi pesäpallossa. Kuva: Erkki Hautaviita

Tämän vuoden Itä-Länsi Imatran Ukonniemellä on jäänyt taakse. Aurinko paistoi ja mäkäräiset purivat, mutta kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi käteen hieno kokemus. Itse sain kunnian toimia tämän kesän tapahtumassa Idän B-poikien pelinjohtajana. Ottelun tapahtumat ja lopputulos mietityttävät minua edelleen, selvä 2-0 -tappio takatilanteiden määrän ollessa meidän eduksi selvästi 19-12, tuntuu vieläkin erikoiselta.

Vaikka häviäminen ei ole koskaan mukavaa niin yllätyin suuresti siitä, miten hyvän fiiliksen ottelussa mukana oleminen itselleni jätti. Joukkueellinen taitavia ja hienoja persoonia toi jo itsessään hymyn pelinjohtajan huulille, mutta myös tapahtuman ainutlaatuisuus herätti ylpeyden tunteen pesiksen puolesta. Vertaus siitä, kuinka Itä-Länsi-valinta on kuin maajoukkuetehtävä jossain muussa lajissa, konkretisoitui minulle täysin. Pelaajat halusivat eri seurajoukkueista huolimatta yhtenäisesti edustaa omaa puoltaan. Ennen kaikkea Itä-Länsi -henki oli jokaisella paikallaolijalla korkealla ja siksi tuntui mahtavalta kuulua itse tämän hienon lajin edustajien joukkoon.

Mikäli Itä-Länsi -tapahtuma muuttuu ensi vuodelle, on muutos osittain harmillinen, mutta myös täysin ymmärrettävä. Viisi peliä yhden viikonlopun aikana järjestettäväksi on järjestäjille erittäin iso työn sarka ja pelien välille jäävä aika on liian tiivis kaikkien osapuolien kannalta. Miesten ja naisten otteluiden kannalta junioripelien mahdollinen tapahtumaviikonlopusta erottaminen olisi todennäköisesti järkevää. Näin viikonloppuun olisi paremmin mahdollista luoda muuta oheisohjelmaa esim. musiikkiartistien muodossa. Suurin kärsijä mahdollisessa muutoksessa ovat junioripelaajat. Monelle ainutlaatuinen ja ainutkertainen kokemus pelata tuhansien ihmisten edessä häviäisi. Mielestäni tapahtuma on toiminut nykymuodossaan varsin hyvin, mutta silti tapahtumaa on syytä kehittää. Siksi ehdotan, että jatkossa tapahtuman ohjelma olisi seuraavanlainen.

Perjantai: B-tytöt pelaavat klo 13 ja A-pojat klo 17

Lauantai: Naiset pelaavat klo 12 ja miehet klo 16

Tapahtuma päättyy lauantain iltajuhlaan ja sunnuntaina lähdetään kotimatkalle.

B-poikien Itä-Länsi pelataan C-poikien Nuorisoleirin leiriotteluna.

Tämän vuoden tapahtuma ja erityisesti B-poikien ottelu jätti mieleeni myös muita pesäpallon puolella kehitystä kaipaavia asioita. Imatralle matkatessamme mietimme yhdessä B-poikien Idän valitsijana toimineen Juuso Hyvösen kanssa kehittelyssä olevaa uutta pesäpallotilastointia. Nykyinen tilastointi on jo selvästi aikansa nähnyt ja kaipaa selvää kehitystä. Sisäpelissä viimeisen lyönnin laittomista täytyisi ehdottomasti jatkossa tilastoihin kirjautua lyöjän epäonnistuminen. Lisäksi ottelutilastossa tulisi näkyä myös ulkopelissä tehtyjen virheiden ja palojen määrät. En ole itse miettinyt vielä tarkemmin mitä kaikkea ulkopelissä voisi ja kannattaisi tilastoida, näihin kysymyksiin parhaiten vastauksen tietää todennäköisesti joukkueemme valinnut Juuso.

Ulkopelissä tapahtuvien kiinniotto- ja heittosuoritusten sijaan Imatralla pelaamamme B-poikien ottelu herätti ajatuksen lukkareiden tekemien suoritusten vähäisestä tilastoinnista. Lukkariin liittyy lisäksi suurena vastatekijänä myös kaaripelaaminen. Voisiko kaarella tehtäviä suorituksia myös tilastoida?

Muistan, kun muutama vuosi sitten Nelonen Pro:n lähetyksissä tilastoitiin lukkareiden tekemiä hämysyöttöjä eli nykäyksiä. Toivoisin, että tästä asiasta tehtäisiin kaikille nähtävissä olevaa tilastointia kaikissa pesäpallo-otteluissa. Nykäysten lisäksi ehdoton tilasto lukkarin suorituksista tulisi olla lyömättä jätetyt syötöt ja niiden syyt eri pelitilanteissa. En osaa sanoa, kuinka paljon nämä edellä mainitut tilastot kiinnostaisivat pesäpalloa seuraavaa yleisöä, mutta pelinjohtajana ja tuomarina kokisin nämä valtavaksi avuksi. Käsittääkseni tilasto-ohjelma Titania ei tilastoi näitä asioita.

Viimeinen tilastointiehdotus koskee kaaripeliä. Tätä tilastointia ei tarvitsisi tehdä yleisenä, vaan pelkästään joukkueiden sisäisenä esim. juuri mainitun Titanian kautta. Hyvästä kaaripelaamisesta puhutaan varmasti jokaisessa pesäpalloa tosissaan pelaavassa joukkueessa. Hyvä kaaripelaaminen eli pääosin osaava väärän huutaminen on sisäpelin sujumisen kannalta erittäin tärkeää. Silti hyvistä kaaripelaajista ei puhuta pesäpallon sisällä koskaan. Uskon, että tämä johtuu osittain siitä, koska asiaa on vaikea tilastoida. En itsekään pysty nimeämään montaa oikeasti hyvää kaaripelaajaa. Parhaimmat mitä itse tiedän, ovat Mikko Korhonen ja Rautiaisen veljekset Kosti ja Immo. Sen sijaan tiedän lukemattoman määrän erittäin huonoja kaaripelaajia eli vääriä heikosti huutavia yksilöitä.

Ehdotan, että nykyisen pelien kuvaamisen ansiosta väärän huutamista yritettäisiin tilastoida. Tämä vaatii kaaripelaajilta sellaisen toimenpiteen, että jokaisella kaaripelaajalla täytyy olla pallon ollessa lukkarilla kädet ilmassa. Lukkarin syötettyä, väärää huutavan pelaajan käsien täytyy aueta sivuille. Näin kamerakuvasta voisi rekisteröidä ketkä huusivat väärää. Olen tullut peliä johtaessani siihen tulokseen, että hyvät väärän huutajat ovat erittäin katoava luonnonvara. Ottaisin mielelläni joukkueeseen sellaisen tyypin, joka kykenee aina huutamaan väärän, kun sellainen syöttö lukkarin kädestä irtoaa. Olisin valmis antamaan kyseisen taidon omaavalle tasoitusta muissa pelitaidoissa.

Riku Tolonen
Vieraileva kolumnisti

Lukijoiden kommentit